Ositus

Ositus on tapahtuma, missä erotellaan aviopuolisoiden omaisuus ja näin avioliiton päättyessä toteutetaan avio-oikeuden merkitys. Ositus toteutetaan sellaisesta omaisuudesta, mistä avio-oikeutta ei ole poistettu. Avio-oikeus voidaan poistaa avioehtosopimuksella. Myös testamentissa tai lahjakirjassa voidaan määrätä, että niiden perusteella siirtyvä omaisuus ei ole avio-oikeuden alaista. Jos erillistä mainintaa avio-oikeuden poistosta tai avioehtoa ei ole, on aviopuolisoiden omaisuus avio-oikeuden alaista ja näin osituksessa huomioitavaa omaisuutta.

Avioliitto päättyy joko avioeroon tai toisen puolison kuolemaan, joten ositus tehdään joko (entisten) puolisoiden tai lesken ja kuolleen puolison perillisten välillä. Osituksessa lasketaan molempien osapuolten omaisuuden arvo ja määritellään, mitä kumpikin osapuoli osituksessa saa. Sen jälkeen, kun ositus on tullut lainvoimaiseksi, ei toisella osapuolella ole enää avio-oikeutta toisen omaisuuteen.

On syytä muistaa, niin kauan kun ositusta ei ole toimitettu, on avio-oikeus toisen puolison avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen edelleen voimassa. Pahimmillaan tämä realisoituu eronneiden puolisoiden kesken, kun toinen entisistä puolisoista kuolee. Tällöin entinen puoliso on vainajan kuolinpesän osakas niin kauan, kunnes ositus on toimitettu. Tämä voi aiheuttaa haastavia tilanteita jopa vuosikausia myöhemmin, joten ositus kannattaa hoitaa hyvissä ajoin.

Kun ositusperusteena on avioero, voidaan ositus toimittaa heti sen jälkeen, kun avioerohakemus on tehty. Avioeron voimaantuloa ei tarvitse odottaa. Jos näin toimitaan ja avioerohakemus myöhemmin perutaan, on ositus kuitenkin voimassa. Puolisoilla ei ole näin enää avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ellei tätä palauteta avioehdolla.

Jos osapuolet voivat tehdä osituksen sopimusosituksena, voivat he toteuttaa sen haluamallaan tavalla. Kysymys on siis sopimuksesta, jolla on hyvin laaja sisältövapaus. Jos sopimusositukseen ei päästä, tuomioistuin voi määrätä pesänjakajan, joka toteuttaa toimitusosituksen.

Osituksessa on käytännössä kaksi vaihetta: laskennallinen ja reaalinen vaihe. Laskennallisessa vaiheessa määritellään, kuinka paljon kumpikin osapuoli saa omaisuutta ja reaalivaiheessa yksilöidään jaettava omaisuus. Tärkeänä vaiheena on tällöin tasinkona annettavan omaisuuden määrittäminen ja siirtäminen tasinkoon oikeutetulle taholle. Osituksessa yleensä myös jaetaan yhteinen omaisuus.

Ositusta voidaan myös sovitella, jos se johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.