Puolisoiden elatusvelvollisuus

Avioliitto tuo mukanaan lain määrittelemiä oikeuksia ja velvollisuuksia. Avioliittoon kuuluu avioliittolain mukaan puolisoiden elatusvelvollisuus. Se alkaa avioliiton solmimisesta ja päättyy avioliiton päättymiseen. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että puolisoilla on lain mukainen velvollisuus ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Laissa on vielä määritelty, että tämä tarkoittaa puolisoiden yhteisten ja kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen. Tarvittaessa puolisolle voidaan määrätä elatusapu tuomioistuimen päätöksellä, jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa.

Käytännössä puolisot sopivat oman perheensä lähtökohdista vapaamuotoisesti, miten jakavat kustannukset keskenään. Laissa ei ole muutenkaan tarkemmin määritelty, miten puoliso voi täyttää elatusvelvollisuutensa. Jo lakia koskevassa hallituksen esityksessä kuitenkin todetaan, että puoliso, joka ei käy ansiotyössä, voi täyttää oman elatusvelvollisuutensa hoitamalla kotia ja lapsia. Elatusvelvollisuus ei tarkoita siis aina taloudellista samantasoista osallistumista, vaan osallistumista on monenlaista.

Lisäksi oikeuskäytännössä mainitaan mm., että elatusvelvollisuus voi täyttyä esim. siten, että puoliso luovuttaa omistamansa asunnon puolison tai perheen käyttöön. Elatusvelvollisuus voi täyttyä yhdellä tai useammalla tavalla samanaikaisesti. Oikeuskäytännössä on myös todettu lähtökohtana olevan, että avioliiton aikana molemmilla puolisoilla on samanlainen kummankin yhteiset ja yksilölliset tarpeet huomioon ottava elintaso, jonka ei tarvitse rajoittua vain vähimmäistoimeentuloon.

Avioliitto on voimassa myös avioeron harkinta-aikana ja tänä aikana myös puolisoiden keskinäinen elatusvelvollisuus määräytyy näiden periaatteiden mukaisesti. Tuomioistuin voi määrätä maksamamaan elatusapua toiselle puolisolle vaikka nämä asuvat erillään. Tämä edellyttää, että elatusapua vaativa puoliso on elatusavun tarpeessa ja että toisella puolisolla on tarvittava kyky suorittaa elatusapua. Elatus erillään asuessa voi olla esimerkiksi sitä, että puolisoiden yhteisestä kodista pois muuttava puoliso osallistuu kotiin jäävän elatukseen luovuttamalla oman osuutensa puolisoiden yhteisestä asunnosta toisen käyttöön.

Myös avioeron jälkeen, jos toisen puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, voi tuomioistuin velvoittaa toisen puolison suorittamaan sitä, jos se katsotaan kohtuulliseksi. Pääsääntöisesti kuitenkin kummankin puolison tulee avioeron jälkeen vastata elatuksestaan itse. Elatusapu tulee tällöin yleensä kysymykseen vain silloin, kun toinen puoliso on jäänyt vaille itsenäistä elatuskykyä avioliitosta johtuen. Avioero ei itsessään ole peruste elatusavun saamiselle.