Lesken ja rintaperillisen asema

Kun avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan, lesken ja rintaperillisen asema jäämistön suhteen on hyvä tiedostaa. Leski saa pitää jäämistön kokonaisuudessaan jakamattomana hallinnassaan, vaikka vainajalla jäisi rintaperillinen tai testamentin saaja. Lesken oikeus hallita jäämistöä alkaa heti perittävän kuolemasta lähtien. Tämän estämättä voidaan kuolleen puolison jäämistö tietyin edellytyksin jakaa.

Rintaperillisten rooli

Jos kuolleella puolisolla on lapsia eli rintaperillisiä, lesken asema riippuu siitä, ovatko ne myös hänen lapsiaan. Jos esimerkiksi ensiksi kuolleen puolison rintaperillinen on alaikäinen, eikä leski ole hänen edunvalvojansa, alaikäisen edunvalvoja hoitaa perillisen asioita. Tällöin esim. vainajan entinen puoliso on yleensä se, kenen kanssa joudutaan hoitamaan vainajan asioita. On mahdollista, että testamentilla annetaan määräys siitä, kenet testamentin laatija haluaa omaisuuden hoitajaksi. Lopullisen päätöksen asiasta tekee kuitenkin tuomioistuin. Asiaa tarkastellaan lapsen edun kannalta. Jos on todellista riskiä  lapsen edunvalvojan luotettavuudesta, on tämä syytä myös määräyksessä perustella.

Puolison vallintaoikeus

Puolisoilla on avioliiton aikana vallintaoikeus tiettyyn toistensa omaisuuteen. Klassinen esimerkki tästä on puolisoiden yhteinen koti. Vaikka toinen puoliso omistaisi yhteisen kodin kokonaan yksin, hän ei voi myydä sitä ilman toisen puolison suostumusta. Vallintarajoitukset päättyvät vasta kun tehdään omaisuuden ositus tai erottelu ja se on tullut lainvoimaiseksi.  Näin myös rintaperillisten asema on suojattu. Lesken on saatava myös omaa vallintarajoitusten alaista omaisuuttaan koskeviin oikeustoimiin suostumus kaikilta ensiksi kuolleen puolison perillisiltä, jos ositusta tai erottelua ei ole tehty. Esimerkiksi lupa tarvitaan juuri yhteisen kodin myyntiin, vaikka se olisi lesken omaa omaisuutta. Vallintarajoitukset eivät ole riippuvaisia siitä, onko puolisoilla avio-oikeutta toistensa omaisuuteen vai ei.

Lesken oikeus hallita jäämistöä

Omaisuuden osituksen jälkeenkin leskellä on oikeus hallita perittävän jäämistöä jakamattomana. Vaikka rintaperillinen tai testamentinsaaja esittäisi jakovaatimuksen, leski saa kuitenkin pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan elonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei tällaista ole lesken omassa omistuksessa. Samoin yhteisen kodin tavanomainen asuinirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan.

Lesken hallintaoikeus voi tuottaa haasteita sen suhteen, että leskellä on oikeus saada itselleen jäämistöomaisuuden tuotto. Tätä ei ole perintökaaressa määritelty. Lain esitöissä tätä tarkastellaan esimerkkinä käyttöoikeuden haltijan oikeutta luovuttaa metsää. Laajimmillaan se tarkoittaa metsän kasvun tuottoa, omaisuudesta koituva hyöty taas kuuluu omistajalle. Leskellä ei siis katsota olevan oikeutta esim. metsän avohakkuuseen, useimmissa tapauksissa voidaan katsoa leskellä olevan käytännössä oikeus tehdä harvennushakkuu metsässä. Samoin osakkeiden kohdalla esim. osinkotulo on tuottoa, joka kuuluu hallintaoikeuden osalta leskelle.

Lesken asumisoikeuden osalta monesti ongelmana voi olla, kuka vastaa ensiksi kuolleen puolison jäämistöön kuuluvan osakehuoneiston hoito- ja rahoitusvastikkeista lesken hallinnon aikana. Perinteinen lähtökohta on, että hoitovastike kuulu leskelle ja rahoitusvastike omistajalle. Tämä ei kuitenkaan aina ole niin selkeää.

Perillisten osalta on myös olennaista, että omistaja ei saa ilman käyttöoikeuden (eli tässä tapauksessa lesken) suostumusta luovuttaa tai pantata käyttöoikeuden alaista omaisuutta. Irtaimen omaisuuden eli asunto-osakkeen kohdalla tämä suostumus voidaan antaa muotovapaasti, mutta kiinteän omaisuuden kohdalla laissa on tästä erityinen muotovaatimus. Kiinteistön osalta lesken suostumus vaaditaan kiinteistöön kiinnitetyn panttikirjan panttaukseen.