Perinnöstä ja testamentista luopuminen

Joskus voi tulla vastaan tilanne, että perillisasemassa oleva henkilö tai testamentinsaaja ei syystä tai toisesta olekaan ottamassa perintöä vastaan. Tässä kirjoituksessa pohdin hieman eri tilanteita, milloin perinnöstä ja testamentista luopuminen on ratkaisuna sellainen, että sitä kannattaa ainakin miettiä.

Yleisin tilanne perinnöstä tai testamentista luopumisen pohtimisessa lienee se, että halutaan siirtää perintö suoraan seuraavalle sukupolvelle. Halutaan siis, että omaisuus hyppää yhden sukupolven yli. Lapsi voi luopua perinnöstä ja jos hänellä on rintaperillisiä, osuus menee heille. Näin voidaan välttää yhdet perintöverot ja perinnöstä luopuminen toimii verosuunnittelun keinona. Tätä kannattaa ehdottomasti pohtia vaihtoehtona esimerkiksi, jos perittävän lapsilla ei ole tarvetta perinnölle.

On kuitenkin syytä muistaa, että tällöin ei saa lainkaan ryhtyä perintöön (eli esim. ottaa mitään osaa perinnöstä vastaan), muuten voidaankin päätyä tilanteeseen, että joudutaan maksamaan sekä perintövero että lahjavero. Oikea ajoitus ja toimintatapa on siis tärkeä osata. On tärkeä myös tiedostaa, että tehokkaassa luopumisessa ei voida vaikuttaa siihen, kenelle perintöosuus menee, vaan se siirtyy perintökaaren mukaisesti.

Perinnöstä ja testamentista luopuminen ulosotossa olevan perillisen kohdalla

Jos perillinen on ulosotossa, voidaan perinnöstä ja testamentista luopumista pitää varteenotettavana vaihtoehtona. Ulosottokaaressa todetaan, että omaisuutta, jota ei lain mukaan saa luovuttaa, ei saa ulosmitata. Tähän esimerkkinä voidaan todeta, että omistaja ei saa luovuttaa tai pantata omistamaansa omaisuutta, jos sen käyttöoikeus (hallintaoikeus) on jollakulla toisella. Näin tällaista omaisuutta ei voi myöskään ulosmitata.

Hallintaoikeus omistusoikeuden sijaan

Lisäksi esim. leski voi hänelle kohdistetun omistusoikeustestamentin sijaan ilmoittaa tyytyvänsä pelkkään hallintaoikeuteen, jolloin omaisuuden omistus siirtyy esim. mahdollisille rintaperillisille. Näin sekä lesken että rintaperillisen tilanteessa omaisuus on turvattu ulosmittaukselta: omaisuus ei ole lesken omaisuutta, joten sitä ei voi häneltä ulosmitata, toisaalta rintaperillisen omaisuuteen kohdistuu lesken hallintaoikeus, joka estää ulosmittauksen.

Hallintaoikeuteen tyytyminen omistusoikeuden sijaan voi olla myös verotuksellisesti järkevää. Hallintaoikeudesta ei makseta perintöveroa ja toisaalta hallintaoikeuden arvo vähennetään omistusoikeuden saaneen perinnön arvosta. On kuitenkin hyvä muistaa, että asiaa on aina harkittava kokonaisuuden kannalta, ei pelkästään verotuksen. Jos on odotettavissa käytännön tason haasteita omaisuuden (esim. kesämökki) osalta, ei tämä aina ole järkevä vaihtoehto. Jokainen tapaus kannattaa aina pohtia erikseen.