Perimysjärjestyksestä

Perintöoikeudesta ja perimysjärjestyksestä säätelee perintökaari. Sen mukaan henkilön kuollessa perinnön saavat hänen rintaperillisensä. Tällä tarkoitetaan vainajan lapsia, ja mikäli lapset ovat kuolleet, heidän jälkeläisiään. Lain mukaan jokainen lapsi tai hänen haaransa saavat perinnöstä yhtä suuren osan. Jos vainajalla ei ole rintaperillisiä, perintö menee vainajan vanhemmille, molemmille yhtä suurin osuuksin. Kuolleen vanhemman osuuden saavat perittävän sisarukset, ja jos hekin ovat kuolleet, sisarusten lapset. Sisar- ja velipuolille tulee se osuus, mikä olisi tullut heidän vanhemmalleen. Jos aiemmin mainittuja perillisiä ei ole, menee perintö isovanhemmille ja heidän ollessaan jo kuolleet, menee kuolleen isovanhemman osuus hänen lapsilleen. Näin perintökaaren mukaan tädit ja sedät ovat perillisasemassa, mutta serkut eivät peri.

Aviopuoliso perii

Kuitenkin, jos perittävä oli naimisissa, eikä hänellä ollut rintaperillisiä, aviopuoliso perii vainajan. Ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset eli yllä mainitut isä, äiti, veli, sisar yms. saavat tällöin perinnön vasta sen jälkeen, kun leski kuolee. Tällöin he saavat puolet lesken pesästä. Leski ei saa testamentilla määrätä tästä ensiksi kuolleen puolison osasta. Jos lesken kuollessa häneltä ei jää perillistä, lesken omaisuuden saa ensiksi kuolleen puolison perilliset.

Leski saa halutessaan vaatia toimitettavan jaon hänen ja kuolleen puolison perillisten kesken. Näin lesken kuollessa menee hänen perintönsä lesken omille perillisille, kun kuolleen puolison toissijaiset perilliset ovat jo saaneet osansa pesästä.

Testamentin vaikutus

Jokainen voi muuttaa tätä lakimääräistä perimystä testamentilla. Kuitenkin rintaperillisellä ja tämän jälkeläisellä on oikeus lakiosaansa. Lakiosa on puolet perilliselle lakimääräisen perimisjärjestyksen mukaan tulevasta perintöosasta. Testamentti on siltä osin tehoton, kun se estää rintaperillistä saamasta lakiosaansa tai rajoittaa hänen oikeuttaan määrätä lakiosana tulevasta omaisuudesta. Perillisen on kuitenkin vedottava testamentin tehottomuuteen ilmoittamalle lakiosaa koskeva vaatimuksensa todistettavasti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun testamentti on annettu tiedoksi perilliselle. Jos rintaperillisiä ei ole, voi jokainen siis täysin vapaasti päättää, mitä omaisuudelleen haluaa tapahtuvan kuolemansa jälkeen.

Testamenttia kannattaa harkita etenkin, jos rintaperillisiä ei ole. Tällöin on syytä miettiä, mitä omaisuudelleen halua tapahtuvan kuolemansa jälkeen. Myös tilanteessa, missä lapsia on kenties useammasta liitosta ja heillä sisarpuolia, on hyvä miettiä mitä omaisuudelle tapahtuu kuoleman jälkeen. Kun ”perinteinen ydinperhemalli” ei ole enää mikään vakio, kuolemantapaukset voivat aiheuttaa yllätyksiä sen suhteen, kuka omaisuuden lopulta perii.