| |

Lahjat puolisoiden välillä

Suomen aviovarallisuusoikeuden lähtökohtana on omaisuuden erillisyyden periaate. Huolimatta siitä, että moni ajattelee avio-oikeuden tarkoittavan omaisuuden olevan yhteistä, näin ei ole. Vaikka puolisoiden välillä ei olisi poistettuna avio-oikeutta esimerkiksi avioehtosopimuksella, ei toisen puolison yksin omistama omaisuus muutu yhteiseksi avioliiton vuoksi. Sen sijaan avio-oikeus toteutuu aikanaan osituksessa. Avioliitto ei tee omaisuudesta yhteistä. Lahjat puolisoiden välillä ovat sallittuja. Tämän vuoksi puoliso voi halutessaan kuitenkin lahjoittaa toiselle puolisolle esimerkiksi osan yksin omistamaan omaisuudesta, vaikkapa yhteisestä kodista. Tällöin yhteisen omistuksen pohjana on lahja, eikä avioliitto.

Puolisot voivat antaa toisilleen lahjoja aivan samojen oikeudellisten periaatteiden mukaan kuin muutkin henkilöt. Lahjan arvon olleessa 5000 euroa tai enemmän, on aivan samoin kuin muissakin lahjoituksissa, tehtävä tällöin lahjaveroilmoitus ja maksettava tarvittava lahjavero. Toki lahjaveroilmoitus kannattaa tehdä tietyissä tapauksissa myös lahjan arvon alittaessa tuon lahjaveron rajan.

Velkojasuhteet lahjoituksessa

Puolisoiden välisissä lahjoissa on kiinnitettävä tarkasti huomiota mahdollisiin velkojasuhteessa syntyviin ongelmiin. Oikeudellisesti on kysymys siitä, missä tapauksissa puolisoiden kesken tehty lahjoitus on niin pätevä, että lahjoitettua omaisuutta ei voida enää ulosmitata lahjoittajan velasta eikä omaisuus enää kuulu lahjoittajan mahdolliseen konkurssipesään.

Lahjoituksessa on näissä tapauksissa pidettävä huoli siitä, että kyse ei ole ns. valeoikeustoimesta, vaan luovutus on todellinen. Esimerkiksi tavanomaisissa irtaimissa esineissä omaisuus siirrettään lahjoittajalta lahjansaajalle, mutta yhdessä asuvien puolisoiden kesken omaisuuden siirtyminen toisen hallintaan voi olla vaikea osoittaa.

Tällöin käytännössä on syytä tehdä digi- ja väestötietovirastoon lahjailmoitus ja näin rekisteröidä lahjoitus. Tästä ilmoituksesta lähtee sitten kulumaan kolmen vuoden aika, jonka päättyessä esimerkiksi eivät velkojat voi enää vaatia lahjan peräytymistä konkurssipesään tai ulosmittauksen tai yksityishenkilön velkajärjestelyn yhteydessä. Tämä toki edellyttää myös sitä, että lahjan saaja on ollut vilpittömässä mielessä, eikä lahjoitusta ole tehty vain sen vuoksi, että velkojien oikeutta pyritään kiertämään. Näissä tilanteessa kolmen vuoden aika ei turvaa puolisolle tehtyä lahjoitusta. On hyvä tiedostaa, että näissä tapauksissa, siis jos ei ole kyse läheisille (kuten puolisolle) annetusta lahjasta, lahja perääntyy, jos lahjoituksesta on kulunut alle vuosi. Läheisten henkilöiden välisissä lahjoissa on siis normaalia pidemmät takaisinsaantiajat.