Lesken tasinkoetuoikeus

Leskellä on tasinkoetuoikeus eli tasinkoprivilegi puolison kuollessa. Se turvaa lesken omaisuuden tilanteessa, että hän on vainajaa varakkaampi osapuoli. Lain mukaisesti, jos vainaja ollessa kuollessaan avioliitossa ja mikäli vainajan ja lesken välistä avio-oikeutta ei ole poistettu avioehtosopimuksella, puolisoiden avio-oikeuden alaisista varojen ja velkojen välisestä erotuksesta puolet kuuluu lähtökohtaisesti leskelle. Karkeasti voi todeta, että pesästä puolet tulee leskelle ja vastaavasti puolet puolisoiden yhteenlasketusta säästöstä kuuluu kuolleen puolison perillisille.

Osituksessa avio-oikeuden alaisesta netto-omaisuudesta suuremman omaisuuden omaava puoliso luovuttaa tasinkona omaisuutta sen verran, että puolisoiden omaisuuden arvo on yhtä suuri. Avioliittolain mukaan leski voi kuitenkin kieltäytyä luovuttamasta avio-oikeuden alaista omaisuutta kuolleen puolison perillisille. Lesken on ilmoitettava lesken ja kuolleen puolison kuolinpesän välisessä osituksessa, aikooko hän vedota tasinkoetuoikeuteensa.

Tasinkoetuoikeus on vain leskellä

Tasinkoetuoikeus on vain lesken oikeus, eikä se ole enää hänen perillistensä käytettävissä. Jos omaisuuden ositusta ei ole edes aloitettu leskeksi jääneen kuollessa, ei sillä seikalla, että leski on eläessään ilmoittanut vetoavansa tasinkoetuoikeuteensa, ole merkitystä sittemmin kahden kuolinpesän välillä toimitettavassa jäämistöosituksessa. Näin tasinkoetuoikeuden antama etu tulee lesken perillisille vain siinä tapauksessa, että ositus on toimitettu loppuun lesken vielä ollessa elossa. Sen ei ole kuitenkaan täytynyt saada vielä lainvoimaa.

Olisikin siis hyvä, että lesken kuoleman jälkeen tehtäisiin joka tapauksessa omaisuuden ositus lesken ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken, jotta ositus saataisiin suoritettua loppuun ajoissa. Tarvittaessa vainajan jälkeen tehty perinnönjako voidaan suorittaa myöhemmin, eikä se vaikuta enää ositukseen ja lesken ja vainajan perillisten välisiin varallisuussuhteisiin.

Tämä on tärkeä huomioida varsinkin tilanteissa, joissa leskellä ja vainajalla on yhteisiä ja molemmilla myös yhteisiä rintaperillisiä tai rintaperillisiä ei ole lainkaan. Jos leski haluaa varmistaa, että nimenomaan omat perilliset hyötyvät varakkaamman lesken omaisuudesta, eikä se jakaannu tasan vainajien perillisille, on tasinkoetuoikeuteen muistettava vedota ja ositus suoritettava. Muutoin lesken kuollessa omaisuus tasataan molempien kuolinpesien kesken.

Toki tilanne olla myös niin, että varakkaampi leski nimenomaisesti haluaa molempien perillisten hyötyvät myös hänen omaisuudestaan. Tämän vuoksi nämäkin tilanteet ja tasinkoetuoikeuteen vetoaminen täytyy aina miettiä tilannekohtaisesti, eikä vain automaattisesti tehdä sitä, ymmärtämättä sen tarkoitusta.