Ositus

Suomen lainsäädännön perustana on omaisuuden erillisyys, eli puolisot omistavat oman omaisuutensa yksin, vaikka ovatkin keskenään avioliitossa. Avioliitto ei siis tarkoita sitä, että omaisuus olisi yhteistä. Omistajuuden syntyminen katsotaan lähtökohtaisesti nimiperiaatteen mukaisesti, eli omaisuuden katsotaan olevan sen henkilön omaisuutta, kenen nimiin se on hankittu. Omaisuuden ositus avioerossa tai toisen puolison kuoltua ei tarkoita sitä, että omaisuus katsottaisiin yhteiseksi.

Jokainen avioliitto päättyy joskus – joko toisen osapuolen kuolemaan tai eroon. Jos puolisoilla ei ole avio-oikeuden pois sulkevaa avioehtoa, toimitetaan tällöin puolisoiden välillä ositus. Avio-oikeus mahdollistaa toisen puolison oikeuden vaatia avioliiton purkautuessa toimitettavassa omaisuuden osituksessa itselleen puolet puolisoiden avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästöstä. Osituksen toimittamisesta säädellään avioliittolaissa.

OSITUKSEN TOTEUTUS

On hyvä tiedostaa, että puolisoiden välinen aviovarallisuussuhde tulee puretuksi lopullisesti vasta omaisuuden osituksessa, jossa avio-oikeus tulee toteutetuksi. Lain mukaan ositus on toimitettava, kun avioeroa koskeva asia on vireillä tai avioliitto on purkautunut, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii. Mitään määräaikaa ei laissa ole kuitenkaan säädetty, eikä ole olemassa selvää rajanvetoa siitä, milloin oikeus vaatia ositusta voidaan katsoa lakanneeksi sen vuoksi, että toinen osapuoli on passiivinen asiassa. Pahimmillaan aiemmin avioliitossa ja sittemmin eronneen ja uudelleen naimisiin menneen vainajan kuolinpesän osakkaana voi olla entinen aviopuoliso, jos ositusta ei ole aikoinaan toimitettu. Kannattaa siis toteuttaa ositus heti avioliiton päättymisen jälkeen.

Osituksessa siis toteutetaan puolisoiden avio-oikeus ja puretaan puolisoiden kesken oleva aviovarallisuussuhde. Käytännössä omaisuuden arvomääräisen suuruuden määrittäminen edellyttää sen, että puolisoiden avio-oikeuksien alaiset omaisuuden säästöt selvitetään osituslaskelman laatimisella. Se puoliso, jonka avio-oikeuden alainen omaisuus on pienempi kuin osituslaskelman osoittama avio-osa, on oikeutettu tasinkoon. Tällöin enemmän omistava puoliso luovuttaa tasinkona varoja toiselle puolisolle. Tasinkovelvollinen puoliso saa päättää, mitä omaisuutta tasinkona luovuttaa. Osituksessa ei siis kuitenkaan jaeta kaikkea omaisuutta puoleksi. Osituksessa on laadittava muotovaatimukset täyttävä kirjallinen osituskirja.

Miettiessään omaisuuden siirtämistä esim. lapsilleen, on hyvä huomioida, että myös testamentilla tai lahjakirjan määräyksellä voidaan rajoittaa toisen puolison oikeutta tähän omaisuuteen tekemällä asiakirjaan maininta asiasta. Jos avio-oikeus poistetaan lahjana tai perintönä saadusta omaisuudesta, ei tätä omaisuutta huomioida ositusta toteutettaessa.