|

Avio-oikeus

Avioliittolain mukaan puolisoilla on avio-oikeus tiettyyn toisen puolison omaisuuteen. Tätä kutsutaan avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi. Laissa on määritelty, että lähtökohtaisesti kaikki puolisolle kuuluva omaisuus on avio-oikeuden alaista. Periaatteena on, että kun avioliitto purkautuu (eron tai kuoleman johdosta), puoliso saa vaatia omaisuuden tasaamista varallisuuksien suhteen. Pääsääntöisesti tasaaminen tarkoittaa sitä, että avio-oikeuden alainen omaisuus puolitetaan, vapaaomaisuuden jäädessä sen ulkopuolelle. Vapaaomaisuus tarkoittaa omaisuutta, jonka osalta avio-oikeus on poistettu.

Avio-oikeus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki omaisuus laitetaan puoleksi eron tai kuoleman koittaessa. Avio-oikeus on laskennallinen oikeus ja nimenomaan puolisoiden varallisuuserot tasataan avioliiton päättyessä sen avulla.

Avio-oikeus toteutuu osituksen kautta. Puolison kuolema tai avioeron vireille tuleminen katkaisee avio-oikeusyhteyden. Se on siis ositusperusteen syntyhetki. Jos toinen puoliso saa omaisuutta tämän jälkeen, se on avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Jos esimerkiksi toisen puolison vanhempi kuolee avioeron vireille tulon jälkeen, ei tältä saatava perintö ole avio-oikeuden alaista omaisuutta, eikä sitä huomioida osituksessa. Näin vaikka testamentilla ei olisi puolison avio-oikeutta poistettu perinnön osalta.

Avio-oikeuden poistamista ei voi pääsääntöisesti tehdä yksipuolisesti, vaan se vaatii puolisoiden välisen avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksessa voidaan sopia, että haluttu omaisuus jää avio-oikeuden ulkopuolelle. Avioehtosopimus voi olla täydellisesti poissulkeva tai osittainen. Vastaavasti lahjaa antaessaan tai omaisuutta testamentatessaan voi henkilö ilmoittaa, että kyseinen omaisuus on avio-oikeuden ulkopuolelle jäävää omaisuutta. Tämä määräys voidaan antaa, vaikkei saaja olisi vielä naimissa lahjoitus- tai testamenttaushetkellä.

On syytä huomioida, että avio-oikeus ei ole esteenä esimerkiksi sille, että avio-oikeuden alaista omaisuutta ulosmitataan henkilön veloista eikä se toisaalta mahdollista myöskään sitä, että velkasuhteessa sivullinen puoliso voisi joutua luovuttamaan omaa omaisuuttaan puolisonsa velkojille. Avio-oikeus ei estä puolisoa tekemään itsenäisesti päätöksiä oman omaisuutensa suhteen. Tosin lainsäädännössä on asetettu velvollisuus hoitaa avio-oikeuden alaista omaisuutta huolellisesti. Jos tätä velvollisuutta rikotaan, voidaan päätyä ratkaisuun, että henkilö joutuu antamaan vastiketta osituksessa.

Avioehtosopimus on kirjallinen ja siinä on oltava päiväys, puolisoiden allekirjoitukset ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistus. Avioehto on jätettävä digi- ja väestötietovirastoon rekisteröitäväksi.